Lankaelitisti
12:35 keskiviikko 30. joulukuuta 2009
Puikoilla on ihaninta alpakkalankaa mitä olen koskaan neulonut. Novitaa. Tämä taitaa vaatia vähän puolustelua mutta aloitetaan ensin siitä että otin joululomalle 9 kerää tätä lankaa ja olin jo ennen lähtöä vähän huolissani loppuuko se kesken. Loin silmukat paitaan 21. päivä ja nyt on neulottu takakappale, etukappaleet ja puolet toista hihaa. Ei siis loppunut kesken. Mutta ihanaa sitä on siis neuloa.
Novitan alpakka on 100% sitä itseään. Mutta siinä ei silti ole niitä pitkiä, kutittavia karvoja mitä kaikissa muissa alpakkalangoissa tuntuu olevan.
Austermann Alpaca Silk:
Schachenmayr nomotta Alpaka:
Garnstudio Alpakka:
Novita nyt vaan yksinkertaisesti on ihaninta noista kaikista. Kokeilkaa vaikka itse.
Kevään Novitan esikatselussa silmään pisti yksi paita. Novitan Luxus Wavesta. Alan olla jo sitä mieltä että olen pilannut itseni...
Tosin Luxus pellavassa on 81% viskoosia joten tämän voisi tehdä jostain pellavaisemmasta... Mutta malli on iiiiiihana.
Käsintehty joulu II
19:33 maanantai 28. joulukuuta 2009
Jotta postaus ei ole pelkkää joululahjaherutusta niin esittelen ensin sen toisen käsintehdyn joulun. Meillä vietettiin joulua kerrankin isolla porukalla ja pilke silmäkulmassa ehdotin nyyttärimeininkiä (joka sitten muuttui järkyttäväksi määräksi ruokaa... niin kuin joulujen on tapana). Minä nimittäin halusin leipoa:
Taatelikakkua
Moderneja joulutorttuja Keskisuomalaisen ohjeella
Kolakarkkeja
Kolakarkit eivät vieläkään onnistuneet. Ne yhä sulavat käsiin jos ei niitä syö lumihankien keskellä. Ensi jouluna teen jotain ihan muuta. Vaikka riisimurokarkkeja. Muuten tuli hyvää. Torttuihin tein itse rahkavoitaikinan ja se oli paljon parempaa kuin kaupan pakastetaikina. Ensi vuonna teen kaikki tortut alusta asti. Ehkä ne itsenäisyyspäivän tortutkin...
Sain tänä vuonna taas monta muistutusta että ne parhaat lahjat on niitä joita en laita toivomuslistaan (tosin kissanpentu olisi silti ollut tosi kiva...)
Siskolta sain lakanat joihin kerättiin jopa leimoja muttei vaan tullut ostettua ja äidiltä kirjan josta olin puhunut mutten tajunnut kaivata. Kaveri oli askarrellut rannekoruja ja saimme valita niistä mieleisen värin. Minä otin tämän hetken voimavärini violetin. Ja Juuson vanhemmilta sain evässetin jota kinusin viime kesänä veneretkille. Vaaleanpunaisena!
Lisäksi sain tyynyn, lahjakortin kampaamoliikkeeseen, paljon paljon paljon herkuja, minimariskoolin, vaaleanpunaista shampanjaa ja mukavia uutisia. Enkä yhtäkään koria! Taidan olla vieläkin joulukrapulassa.
Vuoden viimeiset?
22:34 sunnuntai 27. joulukuuta 2009
En tosin lupaa mitään. Mutta joulupäivänä tuli kuvattua uusin paita yhden parhaimman joululahjan kanssa.
Malli: Minimalist Cardigan, IK Fall 2007
Lanka: Austermann Alpaca Silk, 385 g
Puikot: 3 mm
Mukava perusneule. Tosin helmineule meinasi katkaista kamelin selän. (Onko kukaan oikeasti tehnyt tätä paitaa ilman yhtä ainutta virhettä? Minun on alhaalla selässä. Onneksi.) Tosin malli ei ole ehkä minulle ihan paras. Näyttää paremmalta rintaneulalla kiinnitettynä. Mutta mukava se on päällä.
Lanka tuntui kivalta neuloa mutta se värjäsi etusormeni, liotusveden ja pyyhkeen jonka päällä se kuivui. Lisäksi tässäkin langassa on pitkiä alpakankarvoja ja keltaisia (!!!) pitkiä karvoja. Onneksi tällä hetkellä neulon ihaninta tuntemaani alpakkalankaa... Novitaa! Ihan oikeasti! (viiden eri valmistajan alpakkalankakokemuksella sanottuna)
Äidiltä sain Anna Kortelaisen Hurmio-kirjan joka oli niin hyvä että sitä piti alkaa lukemaan jouluaamuna toisen joululahjan taskulampun valossa...
Juusolta sain kännykän joka ei ole tuhanteen kertaan tiputettu (vasta kerran) eikä paikattu eristysteipillä. Joten sille piti tietysti heti virkata suojapussi:
Malli: Puhelimen mittojen mukaan
Lanka: Novita Bambu, 12 g
Koukku: 2 mm
Ja taisin saada puhelimen jo pari viikkoa ennen joulua joten pussikin on ollut valmiina jo tovin.
Käsintehty joulu
16:46 lauantai 26. joulukuuta 2009
Annoin tänä vuonna kymmenen käsintehtyä lahjaa. Ihan hyvin. Lahjottavia kun on yhteensä 16. Määrä vaan tuntuu hirveän pieneltä nyt kun kaivoin kuvia esiin koska 3 lahjaa on jo esitelty täällä ja neljää en voi esitellä koska olen antanut niistä vain kolme saajilleen. Kavereiden lahjat esittelen siis vasta helmikuussa kun viimeinen vaihdossa olevakin on sen saanut.
Äiti sai toivomansa pitsitunikan:
Malli: Pitsitunika, Moda 5/2009 (koko L)
Lanka: Kitten mohair, 176 g
Puikot: 2.5 mm & 3 mm
Siskokin sai toivomansa paidan Kitten mohairista:
Malli: Neulottu naisen isokauluksinen tunika, Novita talvi 2009 (koko S)
Lanka: Kitten mohair, 180 g
Puikot: 3 mm & 4 mm
Molemmat paidat olivat mieluisia ja sopivat saajilleen täydellisesti! Hurraa! Ja siis olivat ensimmäiset paidat jotka olen tehnyt jollekin toiselle. Siskon paidan ohje oli alunperin Purolle mutta täsmäsin Kitten mohairin tiheyden ohjeeseen ja pienensin kaula-aukkoa saajan toiveesta. Kauluksen neuloin kahdella langalla jottei se olisi ihan löperö. (ehkä parempia kuvia tulossa joskus...)
Isä sai poropipon:
Malli: Muokattu monesta ohjeesta
Lanka: 7Veljestä
Puikot: 2 mm
Silmukkamäärän otin Novitan kirjoneulepiposta (muistaakseni talvi 2007), poron kopioin Ravelrystä japanilaisesta kirjasta nimeltä Scandinavian Jacquard Caps, tekstin ("Tunturisudet") sommittelin itse Idealistipipon innoittamana.
Pipo voisi tarvita fleece-vuoren. Mutta sitten minun pitäisi ottaa se mukaan ja hankkia jostain vuorikangasta P-mäelle jossa on lähin minusta tykkäävä ompelukone. Mietitään...
Isän tyttöystävän lapsenlapset saivat Amigurumi-puput ja siskon miehen äiti sai minun äidiltäni lahjaksi Aquila-huivini. Sitä kun ei ole käytetty ja en olisi ehtinyt 14 päivässä neulomaan uuttakaan niin kuin äiti tilasi.
Joten minä saan neuloa itselleni uuden Aquilan. Ja ehkä Amigurumin. ;)
Hyvää Joulua!
18:08 keskiviikko 23. joulukuuta 2009
Tällaisella joulukortilla muistimme läheisiä tänä vuonna. Juuso pyöritteli silmiä kun neuloin 32 pientä tilkkua ja siirsin ne coctailtikuille. Itselläkin kävi pari kertaa mielessä että joko napsahti. Taustalla on juuttikangas. Ja kuva on tosi huono. Idean saa anastaa mutta tarpeeseen tulee kuumaliimapistooli ja kuoriin laittamisen aikaan saattaa käydä mielessä oliko idea kuitenkaan niin hyvä (pari tikkua päätyi pistämään kuoresta ulos...)
Joten näpsäisin paremman joulutervehdyksen teille:
Ihanaa!!!
15:16 tiistai 22. joulukuuta 2009
Mikä tekee pienen ihmisen onnelliseksi?
Ei vaan lumi!
Tätä olen toivonut viimeiset kolme vuotta. Tosin tänään matkalla Helsinkiin, kun edessä olevaa autoa eikä kaistoja näkynyt ja ainakin neljä autoa oli pysähtynyt Tuusulanväylälle raappimaan ikkunoita, kävi mielessä että tuliko toivottua vähän liikaa...
Ostokset on sitten Tuomaan markkinoilta. Ihana maatuska-kuosinen pussi ja ihania Mrs. Bridgesin karkkeja jouluisen omenaisina. Mulla on maatuska-himo. Myyjä sanoi tilaavansa kankaat Japanista ja aina Tallinnan matkojen jälkeen minua harmittaa etten taaskaan jaksanut käydä kangaskaupoissa kurkkimassa.
En tiedä mitä tuohon pussiin laitan mutta onhan naisilla paljon tärkeitä pikkujuttuja jotka tarvistevat pikkupusseja.
Ja kamera piti olla matkassa mutta eipä vaan ollut. Joten kuvat on äidin kodin ympäriltä. Kaksi yötä jouluun on...
Hiusasiaa
14:39 sunnuntai 20. joulukuuta 2009
Annoin muuten itsellenikin yhden joululahjan tänä vuonna (yleensä annan yhden paketoidunkin mutta tänä vuonna taidan säästää juuri siinä kohtaa), näin ennakkoon. Tiistaina lankakauppapomo vei minut syömään pikkujoulujen merkeissä jota edelsi taistelu tyhmien hiusten kanssa ja hätäpuhelu:
"Kampaamo Staili"
"Terhi xxx tässä hei, mulla on kaameat hiukset!"
*naurua luurin toisessa päässä*
"Onko teillä vapaita aikoja tällä viikolla?"
Olihan niillä! Heti keskiviikkona. En kyllä tiedä mitä teen sitten kun en voi mennä kampaajalle ihan milloin vaan käynnit pitää ajoittaa iltoihin tai viikonloppuihin. Enkä millään haluaisi luopua myöskään opiskelija-alennuksesta.
Keskiviikkona kampaajalta palasi sitten erittäin onnellinen asiakas jonka hiukset olivat lyhentyneet lähes 10 cm ja vielä kiharrettukin (ikinä en oppisi laittamaan tällaisia kiharoita suoristusraudalla).
Hiukset on muutenkin oikea kipupiste. Koska en osaa laittaa niitä. Ne roikkuu aina vaan jonka takia niiden keventäminen useammin kuin kerran 4 kk olisi ihan paikallaan. Mä en vaan näe taakse. Tai yllä taakse, josta johtuen turhaudun aina etuhiuksien jälkeen. Jos lähden ulos niin hiusten laittaminen koostuu pesusta, volyymivoiteesta ja pää alaspäin kuivaamisesta.
Jos olisi vähän rahaa niin pukinkonttiin saattaisi eksyä nämä:
Stailissa nimittäin käyttävät Tigin tuotteita ja ne tuoksuvat iiiiihanilta. Ja jotenkin kuvittelen että taianomaisesti pystyisin tekemään kulmikkaalla suoristusraudallani kiharoita (tai loihtimaan jotain muuta) vain koska mulla on oikeat tuotteet. Just joo. Tigejä mulla on ollut viimeksi ala-asteella (hiuksiin jätettävä hoitoaine) ja voin kertoa että n. 20 vuotta sitten ne eivät tuoksuneet karkeilta...
Tuota Sexed-uppia saa kyllä toisen kampaamon alekorista puoleen hintaan joten voi olla että se päätyy kuitenkin pukinkonttiin.
Opiskelija-alennus tai ei niin Stailista en luovu. Siellä saa jopa päähieronnan pesun yhteydessä! Mulla ei ole vakikampaajaa, istun mielelläni kenen tahansa tuoliin tuossa liikkeessä.
Knitty talvi 2009
17:06 perjantai 18. joulukuuta 2009
Monta Knittyn numeroa on mennyt ohi kun mikään ei ole kolahtanut. Silloin kun aloittelin neulomista keväällä 2007 niin Knitty kiehtoi mutta silloin toteutuksen kanssa oli ongelmia sillä en osannut vaihdella lankoja (Knittyn langat kun eivät ole sitä helposti saatavaa Novitaa) enkä tiennyt löysästä käsialastani. Tänä vuonna taas on tuntunut että Knittyn ohjeet ovat liian kummallisia/langat liian värikkäitä tyyliini. Tai niistä vaan puuttuu se jokin joka saisi miettimään lankavaihtoehtoja.
Olen myös huomannut etteivät myöskään VK:n ohjeet kolahda koska tuntuu että neuleet on tehty paksuilla langoilla ja puettu ohuille malleille. Ei oikein voi soveltaa itselle. Uusimmassa Knittyssä on kuitenkin muutama todella houkutteleva ohje ja seuraavassa VK:ssakin taitaa olla ainakin yksi.
Spoke:
Tämä kyllä jatkaa Knittyn linjaa erikoislankojen kanssa mutta pystyn kuvittelemaan tämän rauhallisemmalle. Ihana malli. Voisi oikeasti toteuttaa.
Zora:
Tämäkin on ihana. Varsinkin vyön kanssa. Mutta ei päässyt ihan pakko-tehdä-listan kärkeen.
Bitterroot:
Täytyy muistaa kuin huivituttaa. Todella hieno. Ja toinen Knittyn tarjoama huivimalli joka kutituttaa on Laminaria Siihen on langatkin jo valmiina.
Ja sokerina pohjalla on tietysti...
Tentacular:
Ihan mahtava! Kenelle tuon voisi tehdä?!?
Pähkinänkuoressa: neuletyylini taitaa vaan olla liian maltillinen ja konservatiivinen Knittyn ohjeille. Eli jatketaan vastakin IK:lla, Modalla ja Novitalla. Miksei se uusin IK ole jo Sokoksella?!?
Tosi helposti muuten valitsen neuleen enemmän kauniin mallin kuin neuleen takia. Siis minun silmääni kauniin. Ilmeisesti kuvittelen että neulomalla kauniin mallin päällä olevan neuleen minustakin tulee samannäköinen. Ja toimii se toisinpäinkin. Jos malli ei ole minun mielestä kaunis niin neulekin saattaa jäädä tekemättä...
Kaikki kuvat uusimmasta Knittystä.
Pohjoisen taivaan alla
20:13 keskiviikko 16. joulukuuta 2009
Ja taas neule jollekin toiselle. Tämä on kyllä sen verran ihana että houkutus pitää se itsellä on suuri. Kuitenkin alunperinkin tein tämän vähän niin kuin tilaustyönä. Sain nimittäin tietää FB:n kautta että entinen koulukaveri (ala- ja yläasteelta) opiskelee koruntekoa. Joten tilasin jotain josta korvaukseksi kaveri tilasi huivin. Pitkän mietinnän jälkeen malliksi valikoitui Revontuli ja väreiksi musta-harmaa-violetti. Ei kovin hankalaa minulle sillä kaksi vuotta sitten jouluna tein näitä neljä, kaikille ystäville lahjaksi. Koska en ollut vielä kirjautunut Ravelryyn niin niistä ei ole yhtäkään kunnollista kuvaa!!! Uskomatonta.
Malli: Revontuli
Lanka: Aade lõng, 132 g
Puikot: 4 mm
Huivi on suunniteltu juuri tälle langalle ja sen kyllä huomaa. Sunnuntaina messuilla neuloessakin tämä huivi sai paljon huomiota osakseen. Huivin siipiväli on 160 cm ja korkeus 74 cm. Saaja toivoi maltillisen kokoista huivia koska ei ole tottunut kolmiohuiveihin. Ja aika hyvin onnistuin huomioiden että yleensä huivini ovat mallia soputeltta.
Langasta sen verran että se tuntuu todella rasvaiselta neuloessa. Ja karhealta. Joten en pistänyt liotusveteen mitään ekstraa vaan oletin lanoliinin pehmentävän huivin ja niinhän se tekikin (miksi lisätä lanoliinista huuhtelu/hoitoainetta jos sitä kerran on jo tarpeeksi?). Revontulen neulomiseen jää koukkuun vaikka tietäisikin mikä väri tulee seuravaksi. Ja katsokaa nyt kuinka suotuisia neulekeijut olivat! Neuloin tätä Vantaalla ollessani ja heti kun aloitin niin alkoi äidillä yskä. Äiti siis kärsii astmasta ja ilmeisesti tämä lanka ei ole hyvää siellä neulottavaksi. Vielä paluumatkalla junassakin oletin kaikkien yskivän minun neuleeni takia. Onneksi minun kurkkuun käy vain Huopanen.
Otsikko taas tulee Leeveiltä. Toinen kaveri jonka olen tuntenut koko ikäni tutustutti minut Leevien musikkiin jo ala-asteikäisenä. Nykyään pystyn kuuntelemaan kaikki kappaleet punastelematta, ja oikeastaan olin hyvin lähellä laulaa Unelmia ja toimistohommia-kappaleen Juuson firman epävirallisissa pikkujouluissa "Olen työpaikan sonni, porsas sekä apina, suu täynnä kuivaa heinää, silti toimiston tyttöjen salaisissa unissa, kaikkien kanssa vehtaan...". Tykkään lauluissa juuri sanoituksista ja Leeveillä ne menevät jonnekin tosi syvälle. Silloinkin kun lauletaan tosi ikävistä asioista niin lauluissa on pieni onnellinen vire, jossain. Ja varsinkin toisin päin. Että sori vaan naapurit joiden iloksi olen taas pari päivää kailottanut.
Kesälomareissuilla Leevit soi auton stereoista, ja mahdollisimman kovaa. Eilen illalla taas virke "enää ei olla niinkuin ennen, tuskin edes poskelle suudellaan, kun sanot hyvää yötä kuin ohimennen, silti sinusta en luopuisi milloinkaan" kolahti kovaa. Samaan on päässyt vain PMMP:n Kiitoksen "vaikka kaikki saa unohtua, kiitos siitä, kun liiankin kauan jaksoit mua. Huolit hulluuttas puolikkaan, enempää en oo osannut koskaan antaakaan". PMMP:llä on samanlaisia monitasoisia, arjen realiteetit myöntäviä sanoituksia, jotka yhtä aikaa itkettää ja lohduttaa.
Enkä vielä kerro mitä minä saan.
Jonkun toisen hihat
14:46 tiistai 15. joulukuuta 2009
Ihan kaamea vääryys. Sain tänään puikoilta hihattimen jota oli kiva neuloa, jonka neulepinnat ovat kivoja ja jonka tein jotta kesän t-paidat/tunika/yms saisivat lisää käyttöikää näin talvella. Mutta kun se ei sovi mulle. Koko taitaa olla enemmänkin S kuin minun.
Malli: Lace Rib Knit Shrug
Lanka: Lane Cervinia Montecarlo, 204 g.
Puikot: 2 mm, 2.5 mm ja 3 mm
Miksei se osaa neuloa sopivaa? No kun pelkäsin että lanka loppuu kesken joten tein tarkoituksella pienen. Ei vaan ollut tarkoitus tehdä liian pientä. Lankaa jäi sitten 104 g joten lyhyellä matematiikallakin voi päätellä että olisin saanut puolet isomman = sopivan.
Koska lähipiirissä on pari pientä ja hentoa naisihmistä (mm. Juuson sisko) niin meinasin tarjota paitaa eteenpäin ennen kuin alan purkamaan. Hihatin oli niin nopea ja loppujen lopuksi kiva tehdä että voisin tehdä uuden (& sopivamman) itselleni vaikka ensi vuonna.
Tämän oli tarkoitus olla päälläni jouluna joten sitten takaiskusta hermostuneena kiersin kaikki teinivaatekaupat ja ostin vähän enemmän blingbling hihattimen jouluaatoksi.