Aivojumppaa
10:34 torstai 2. syyskuuta 2010
Ihan niin kuin opiskelu ei tarjoaisi tarpeeksi aivojumppaa (tai stressiä) piti sitten ruveta taas muokkaamaan ohjetta. Sain nimittäin Counterpane blousen takapitsin, etulapun ja olkaimet neulottua. Sovitus muistutti taas että kehon etupuolella on kaksi uloketta jotka pitää ottaa huomioon neulottaessa. Jos siis en halua helman alkavan tissien keskeltä, joudun neulomaan eteen 10 cm enemmän välikaitaletta kuin taakse. (ohjeen lukemattoman saattaa olla vaikea pysyä mukana). Eli siis 3 kertaa niin monta kierrosta kuin taakse. Tämähän onnistuu lyhennetyillä kerroksilla ilman reikiä mutta koska neule neulotaan pyörönä ainaoikein niin joudun neulomaan yhden kokonaisen kerroksen ja kaksi etuosaa nurin... ja sitten yhden kokonaisen ja kaksi etuosaa oikein... ja taas alusta. Eikä siinä vielä kaikki, toinen vajaa kierros pitää neuloa neuleen sisäpuolelta...
Huoh...
Lisäksi kaventelen ylimääräisiä poimittuja silmukoita pois rintojen kohdalla ja lopuksi selästä. Ja kaikesta tästä huolimatta tämä vaikuttaa niin lupaavalta että haluan sen olevan valmis parin viikon päästä kun mennään siskolle syömään. Jossa on se vaara että sisko haluaa samanlaisen. Onneksi siihen versioon ei ehkä tarvitse tehdä lyhennettyjä kerroksia. Tai siis ainakin markkinoin kovasti tuota ohjeen versiota.
Kaksi ensimmäistä yritystä keskikaitaletta piti purkaa mutta eteenpäin painettiin apinanraivolla. Jostain kumman syystä vieläkin toinen kierretty silmukka (kokonaisen kerroksen viimeinen) on rumempi kuin toinen mutta ehkä sen voi silmukoida siistiksi. Kuitenkin jälki on siistimpää kun keksin vaihdella kierretyn silmukan paikkaa silmukkamerkin molemmin puolin.
Se siistimpi puoli (yllä). Se reikäisempi puoli (alla).
Mutta se selkään tuleva kukkapitsi on ehkä kaiken tämän vaivan arvoista:
Käspaikka - Lyhennetyt kerrokset
Osallistuin So You Think You Can Knit-neulekilpailuun. Ja tämän postauksen perusteella myös ryhmä Lattarit (neuleen pitää aina mennä muotojen mukaan vaikka henki menisi) olisi sopinut hyvin mutta ilmoittauduin kuitenkin Baletti-ryhmään (pitsiä, pitsiä, pitsiä). Jotenkin mulla on sellainen kammottava olo että saan tehtäväksi neuloa sukat mutta katsotaan.
Oli ihan selvää kahdessa sekunnissa että mukaan lähdetään. Suloisen pieni osallistujamaksu ja 14 kilon lankavarasto toivottavasti takaavat sen ettei rahallinen panos ole kovin suuri ja että mulla on jotain tekemistä loppuvuonna! Kivaa!
Liikunnan riemua
18:11 maanantai 30. elokuuta 2010
Ajattelin nyt kirjoittaa liikunnasta vaikken tiedäkään kiinnostaako se ketään. Samalla pääsen nimittäin vaivihkaa luikauttamaan että painoin tänä aamuna 1.4 kg vähemmän kuin maanantaina 2.8.! Ja ei vähiten johtuen siitä että jäin taas koukkuun liikuntaan (ja määräsin itselleni karkki/herkku/mässykiellon muina päivinä paitsi lauantaina).
Aloittelin varovasti kaivamalla kaapista lenkkarit, pyöräilykypärän ja kävelysauvat. Parin viikon järven kiertämisen jälkeen päätin että nyt tämä tyyppi opettelee juoksemaan. Sain neulojilta hyödyllisiä vinkkejä ja nyt käyn vähintään 3 viikossa puolen tunnin "säälittävän-hidasta-eihän-tää-voi-olla-juoksemista-kun-tuo-mummokin-meni-ohi"-lenkillä. Ja se on kivaa! Juusosta en ole saanut juoksukaveria mutta onneksi se tykkää tulla räpsimään kuvia uudella järkkärillä.
Jo ennen juoksemista ostin jumppapallon! Juuson veljen avopuoliso nimittäin venytteli sen kanssa niin kätevästi että oli pakko edellisellä Vantaan reissulla kokeilla äidin palloa. Ja ostaa oma. Kun esittelin idean Juusolle tekstiviestillä niin vastaus oli: "Ei saa ostaa". Mutta niin vain mieskin löysi pallolle käyttöä.
Uskokaa, paljon parempi kuva kuin jos minä äheltäsin solmussa pallon päällä naama punaisena.
Ja viime viikolla kävin elämäni ekalla Zumba-tunnilla ja sekin oli tosi kivaa! Tällä viikolla meinasin ostaa 10 kerran-kortin ja sitten joinain viikkoina testata sitä Bollywoodia. Siinä: juoksua, pyöräily, sauvakävelyä, pallojumppaa, Zumbaa, Bollywoodia... ja ehkä loppuvuodesta mahdun uikkareihin ja pääsen vesijuoksemaan.
Koska niin kiltisti luitte tänne asti niin lopuksi Juuson Fisheye-objektiivilla kuvaamia puita:
Syksyn sävyt
16:58 sunnuntai 29. elokuuta 2010
Eivät ole ollenkaan syksyisiä! Mutta minkäs teet kun oranssi ja keltainen eivät vain kuulu väripalettiini. Nämä langat siis kaivoin esiin vaatekaapista. Kaikkia on projektiksi asti ja seuraava tehtävä olikin löytää kaikille SE neule. Ja... krhöm... tuon vaaleansinisen kaivoin Prisman alekorista. Taitavat lopettaa (ainakin toistaiseksi) kyseisen langan joten pakkohan sitä oli hamstrata. Suunnitelmissa oli joko farkunsininen, tummanpunainen tai tämä. Ja vaaleansinisiähän sieltä enää löytyi.
En vihaa vaaleansinistä. Huomasin vain etten ole neulonut sitä kuin kämmekkäiden verran. Oikeasti, neljässä vuodessa! Pienenä isoäitini ompeli hameita meille serkkutytöille. Isosisko sai aina vaaleanpunaisen ja minä vaaleansinisen. Hassusti vuotta vanhemman serkkuni perheessä värit menivät toisin päin. Taisin silloin saada yliannostuksen vaaleansinisestä mutta tästä se lähtee.
Vaaleansininen Novitan Luxus Cloud = Climbing Vines Pullover vasemmalla
Farkun sininen Patons Jet = Mr Greenjeans keskellä ylhäällä
Meloni Novitan Luxus Cotton = Handkerchief Tee oikealla ylhäällä
Vihreä Sirdar Balmoral = Coraline keskellä alhaalla
Viininpunainen Ornaghi Filati Gong = Counterpane Blouse oikealla alhaalla
Katsotaan ovatko kaikki viisi vuoden lopussa valmiina vai olenko keksinyt kymmenen ihanampaa ja muka kiireisempää projektia. Vai olenko luopunut jostain kokonaan.
Oikeasti olisin halunnut kuvat Hey Teachin mutta kuivuminen kestää odotettua kauemmin. Nyt jos rykäisen mustan bambutakin nappilistan muutaman viimeisen kerroksen valmiiksi niin pääsen aloittamaan tuota Counterpanea jossa on mielenkiintoinen ohje. Ja sitten ehkä vihdoinkin Gongit löytävät paikkansa maailmassa.
10 syytä muuttaa pois Jyväskylästä
10:41 perjantai 27. elokuuta 2010
Täytyy myöntää että itseäkin vähän ihmettelen mistä nyt tulee. Tähän asti olen viihtynyt Jyväskylässä ihan hyvin, ajoittain paremminkin kuin hyvin. Ehkä alla piilee ihan muita syitä kuten turhautuminen, opintojen loppumetrien kehäväsymys ja yksinäisyys tms. Enkä halua että kukaan vetää tästä hernettä nenäänsä. Nämä ovat minun ajatuksiani.
1. Mun perhe ei asu täällä
2. Mun ihanimmat ja pitkäaikaisimmat ystävät eivät asu täällä
3. Vain muutamassa paikassa tarjotaan Bollywood-tanssitunteja, niissäkin suolaiseen hintaan
4. Interweave Knits-lehti ilmestyy monta kuukautta myöhemmin kauppoihin kuin Helsingissä
5. Täällä ei ole Zaraa
6. Täällä ei järjestetä kunnon konsertteja (Madonna? Bruce Springsteen? U2?)
7. Lähes kaikki ravintolat ovat ketjujen... Keskimaan.
8. Elokuvateatterissa on 6 salia, suurin osa niistä tulitikkurasian kokoisia
9. Täällä kauppahalli muutettiin kuntokeskukseksi
10. Täällä on niin pieni keskusta että jos joku yläastejuippi ei sylje niskaan niin sitten feissari jahtaa kotiin asti
On Jyväskylässä vieläkin niitä plussia: lyhyet välimatkat, hyvät ulkoilumahdollisuudet, lankakauppoja joka nurkalla, Helsinkiä halvemmat asunnot, kaunis kampusalue, paljon järviä, oma kulta...
P.S. Sitä paitsi eilen aamupäivällä otin tehtäväkseni selvittää kaikki Jyväskylän Bollywoodia tarjoavat tanssikoulut ja selvisi että paras tarjous tulikin tähän kortteliin tällä viikolla avatulta Tanssikoulu Salsa Studiolta, jolla on happy hour-hintaan (opiskelijalle 5e/h) Bollywoodia sunnuntaisin klo 17-18! Siis ihan kotiovella Bollywood-tunti halvalla! Lisäksi kurssilistalle lisättiin juuri tankotanssi. Tankotanssi?!? Jyväskylässä?!? Ehkä en pakkaa muuttokuormaa ihan vielä.
Aina jotain kesken jää
10:27 keskiviikko 25. elokuuta 2010
Koska olen todennut että keskeneräsiten esitteleminen täällä saa niihin kummaa vauhtia niin luvassa on taas kasa puikoilla olevia. Minun työpöytä (tai meidän koska se on talon ainoa mutta minun koska se on minun maksama, minun romuillani täyttämä ja minulla on talon ainoa käytössä oleva pöytäkone) on kaaottisessa kunnossa eikä helpotusta ole tiedossa ennen marraskuuta. Se on nimittäin täynnä gradukirjoja, gradumonisteita, gradulippusia ja -lappusia ja koruja, ja neuleita. Ja ei, en ottanut siitä kuvaa. Neulekasan alta paljastui kyllä mukava yllätys:
Tätä on oikeasti tullut jossain vaiheessa tikuteltua jo kainaloihin asti! En lupaa että valmistuisi tänä vuonna koska en tykkää langan neulomisesta ollenkaan. Jälkikin on hirveän näköistä (täytyy joskus ottaa lähikuva). Silti jaksan uskoa liottamisen mahtiin.
Tämä olisi oikeasti tosi hyvä neule. Jos siinä olisi toinen hiha ommeltu ja nappilista paikoillaan. Mikä ihme tässäkin kestää? Varmaan se vaikea suoritus asetella 6 napinreikää oikealle kohdalle.
Juu, ne pari viikkoa sitten ostetut nepalit on jo näin pitkällä. Mistä syystä en saakaan rynnätä Anttilaan ostamaan vilttiin lankoja. Miksi se uusin neule on aina kivoin?
Hey teach!in hihat sain eilen valmiiksi näistä kuvista innostuneena. Totesin ne vain liian tiukoiksi. Jota arvelin jo ensimmäisen hihan kohdalla mutta jostain syystä piti neuloa se toinenkin ensin valmiiksi. No, nyt on leveämpää puikoilla, katsotaan kuinka käy.
Ravelry tietää että kesken on neljä muutakin. Yksi salainen projekti, yksi tunika ja kaksi liiviä. Jälkimmäisillä kolmella on aika suuri ufoutumisvaara.
Lisäksi inventoin lankavarastoja ja totesin että sieltä löytyy jämäkerien lisäksi 3,1 kiloa lankoja joiden olisi tarkoitus riittää 8 projektiin (tai siis josta saisi huolellisella suunnittelulla 8 eri neuletta). Eli saattaisin pärjätä vaikken ostaisi tänä vuonna enää ollenkaan lankaa. Arvatkaa vaan kummat langat huutelee enemmän. Ne kaupassa olevat vai kaapissa odottavat?
Tosin kaikista kiireisinpiä ovat lankakeijun lähettämät viininpunaiset puuvillat. Ensin niistä piti tulla February Fitted Pullover, sitten sama mutta Tuulian metodia hyödyntäen, mutta eilen Counterpane Blouse alkoi kiljua puikoille pääsyä ja kas, langan väri ja neuletiheys ovat identtisiä ohjeen lankaan joten ehdottomasti! (Ihana Ravelry myös kertoi että ohje on neulottu hyvin tuloksin myös 100% puuvillasta joten ehkä vihdoinkin).
Nyt olis treffit sohvalla Freudin kanssa!
Mummokuumetta
18:54 maanantai 23. elokuuta 2010
Luonnollisesti rukki-kuumetta seuraa pakottava tarve virkata isoäidinneliöitä viltiksi asti. Koska kummatkinhan ovat mummojen harrastuksia. Rukkien kanssa kävi niin iloisesti että helsinkiläinen kehrääjä tunnusti omistavansa ylimääräisen lyhdyn kiikkalaiseen rukkiin ja luopuvansa siitä mielellään. Lisäksi äidin työkaveri oli löytänyt vielä kolmannen rullan (Juuso totesi osuvasti että taitaa haluta tosissaan eroon rukistaan). Eli kohta mulla saattaa olla kaksi rukkia. Yksi Pieksämäellä ja toinen... no, heti kun keksin millään saan rukin Vantaalta tänne, niin täällä.
Ai niin, ne isoäidinneliöt.
Olen ehkä saattanut mainita pari kertaa että meille ei tule isoäidinneliövilttiä koska se ei kuulosta kovin hyvältä lisältä pölyallergisen taloon. Mutta 7veljeksethän voi heittää pesukoneeseen vaikka kerran viikossa. Muut, kuten esim. Lotta ja Koukuttaja, ovat tietenkin saaneet omat ihanat versionsa valmiiksi jo ajat sitten. Mutta jos vilkaisette Granstudion uusiin ohjeisiin niin minähän olen taas aallon harjalla.
Värit eivät ole kyllä nuo. Mielessä oli tumman ruskean lisäksi valkoinen, punainen ja sininen. Mutta koska jämälankavarastoni on mitä on niin näistä piti tehdä testipalat. Avoppi oli vähän ihmeissään kun pohdin mitä värejä ostan. Hän kun oli siinä uskossa että palaviltti tehdään jämälangoista. Mutta kun se minun varasto näyttää tältä...
Ja avopin viltti se on syyllinenkin tähän. Otin lauantaina niin hyvät torkut viltin alla että pakkohan se on saada itsellekin. Mallina käytän tosin Lion Brandin Granny Square Afgania (vaatii kirjautumisen). Koko aamupäivä siinä menikin sommitellessa ja vieläkin mietin pitäisikö tuota ison neliön viimeistä ruskeaa raitaa (joka siis muodostaa viltille pohjan) kaventaa ja lisätä valkoista.
Minä kun en pysty vaan pistämään menemään ja antamaan koukun päättää minkä näköinen viltistä tulee vaan oikeasti väritin vilttejä ruutupaperillista vilttejä ja paloja että sain mieleisen mallin.
Päivän paras rukki-imoitus Huuto.netistä: "En osaa sanoa onko ehjä, kun en tiedä miltä ehjän rukin tulisi näyttää (kukapa nykyään tietääkään...)..." Alle neljälläkympillä saisi polkimettoman rukin.
Rukki vol. 3
17:30 sunnuntai 22. elokuuta 2010
Ei, tähän ei voi kirjoittaa että mulla on rukki! Ei tuo kai vielä moneen vuoteen oma olisi, mutta sillä voisi kehrätä jos ei siitä puuttuisi pari tärkeää osaa.
Yksi irronnut pinna ei vielä menoa haittaa, nätisti pyöri ja ihan suorassa. Moneen kertaan solmitun narunkin voi aina vaihtaa uuteen. Vähän kostealla pyyhkimistä ja yhden pinnan liitoksen korjaaminen ja se olisi ihan kelpo rukki.
Mutta kun...
Siitä puuttuu lyhty ja rulla! Tätä on siis viimeksi käytetty puolaukseen ja niinpä mummolaa tyhjennettäessä eivät lyhty ja rulla olekaan tulleet mukaan. Sydäntäsärkevää. Tämä on Juuson mummon rukki. Eli "Aili" siitä tulisi jos puuttuvat osat joskus saisin. Kiikkalaisrukki aivan selvästi.
Mikä parasta, tästä ei tarvitsisi maksaa mitään. Toivoakin on, syyskuun puolella aion käydä tarkastamassa äidin työkaverin rukin. Siitä maksaisin, työkaveri kun on ja kaikkea. Lisäksi rukissa on lyhty tallella ja kaksi rullaa mukana (suttuisen kännykkäkuvan perusteella sekin saattaa olla kiikkalainen).
Tosin Juuso jo meinasi hyväksyä haasteen: Kuinkakohan vaikeaa olisi sorvata tuohon lyhty ja rullia?
Kielimuuri
14:17 perjantai 20. elokuuta 2010
Olin päättänyt että tämän päivän tentin jälkeen kartoitan Jyväskylän osto- ja myyntiliikkeiden rukkivalikoimaa. Tai siis sitä onko niillä koskaan ylipäänsä ollut rukkeja ja millä hinnalla. En odottanutkaan että minut johdatettaisiin takahuoneeseen jossa on katosta lattiaan rukkeja mutta olen minä joskus ennenkin sattunut olemaan oikeassa paikassa oikeaan aikaan.
Ensimmäiseksi valikoitui se liike joka on lähempänä kampusta. Liike itsessään on mielettömän pelottava koska se on täynnä tavaraa ja tuntuu että kun kääntyy perällä lähteäkseen takaisin ulos niin puolet liikkeen valikoimista tippuu hyllyiltä. Siis juuri sellainen liike johon Juuso estää minulta pääsyn ihan perustelluista syistä.
Uskalsin kuitenkin sisään ja omistajan kysyttyä kerroin mitä etsin. Omistaja miettiä hetken ja totesi ettei myymälässä taida olla yhtäkään toimivaa mutta voi käydä kysymässä. Jonka jälkeen kysyi olenko ihan vakavissani ostamassa.
Minä: Lähinnä kartoitan tässä hintoja.
Joka siis tarkoitti: "Tässä elämässä ihan varmasti tulen omistamaan rukin tai pari, mutta se koska se tapahtuu riippuu ihan siitä millä hinnalla niitä on myynnissä, koska tällä htekellä opiskelen ilman tietoa tulevasta työpaikasta valmistumisen jälkeen".
Myyjä kuitenkin tokaisi että sitten ei kerrokaan minulle enempää. Josta menin ihan hämilleni ja lähdin kaupasta. Vasta kadulla tajusin että myyjän tulkinta olikin: "Minulla on mummoni rukki myytävänä ja halusin tietää mitä siitä pyytäisin ja siksi tulin röyhkeästi tänne". No en kyllä kääntynyt enää takaisin ja alkanut vääntämään rautalangasta.
Seuraavassa liikkeessä palvelu olikin sitten valovuosia parempaa ja minäkin olin oppinut virheestäni. Sielläkään ei rukkeja ollut mutta myyjä kertoi minulle että rukkeja saa yleensä osto- ja myyntiliikkeistä n. 20-30 eurolla. Ei kovin kauan sitten jopa 5 eurolla (olisinpas herännyt jo silloin). Ongelma vain on se että ne eivät useinkaan ole täydellisiä ja niiden säilytys on kaupoillekin ongelma (eli siis missään ei todennäköisesti ole niitä halleja täynnä rukkeja) ja siksi niitä tulee liikkeisiin aika vähän.
Tässä ei auta ilmeisesti kuin puskaradio.
Tänään ärsyttää
15:20 tiistai 17. elokuuta 2010
No se Gradu tietysti. Ihan vähän.
(Aika epistä että nämä postaukset ovat päällekäin sillä tässä välissä olen tehnyt pizzaa, aloittanut uuden neuleen, päässyt yhdessä keskeneräisessä hyvin pitkälle, kirjoittanut yhden ET-kotitentin ja kaikkea muutakin. Ei se elämä pelkkää gradua ole.)
Mutta kolme asiaa ärsyttää just nyt tänään.
1.Se että väitän että Suomessa vaatimattomuuden kulttuuri (ja se ettei koulussa nyt ainakaan saa leveillä arvosanoillaan) saattaa vaikeuttaa itsearviointia mutta en löydä mistään lähteitä tukemaan sitä. Ja se että olen niin kiintynyt siihen ajatukseen etten pysty poistamaan niitä 4 lausetta gradusta jolla sitä petaan.
2. Se että olen käyttänyt kaikki kotona olevat lähteet ja ne mitä tarvisin on kirjastossa varauksessa. Ja siis toistaiseksi vielä muilla lainassa.
3. Se että nyt pitäisi ruveta järjestelemään itse tekstiä (esim. Introa joka on liian täynnä teoriaa) ja se tuntuu sata kertaa vaikeammalta kun se itse kirjoittaminen eli on siksi aika epämieluista.
Pahoittelen tuhruja kynsinauhoissa... aina on niin kiire ottaa kuva.
Tallinnan matkalla sisko ehdotti sellaista diiliä että saan lakata kynnet vasta kun olen kirjoittanut 10 sivua tekstiä graduun. Sisko joko a) luuli että gradu on tosi huonossa vaiheessa b) luuli että minulla on vielä monta kymmentä sivua kirjoittamatta c) luuli että kynsien lakkaus joka toinen päivä vie monta tuntia tuntia elämästäni.
Koska gradu seisoo nyt osin minusta johtumattomista syistä niin päätin juuri etten enää mieti sitä ennen perjantain ET-tenttiä. Ollenkaan. En edes sitä tehtäväpuolta josta puuttuu opettajan ohjeet valtaosasta tehtäviä ja johon ei tarvita lähteitä. Lauantaina sitten seuraavan kerran.
Tunnelin suu näkyvissä
11:54 perjantai 13. elokuuta 2010
Heinäkuun lopulla kaipasin graduohjaaja palavasti koska itsellä oli sellainen olo että olin ammentanut kaikki lähdekirjani loppuun eikä ollut enää mitään sanottavaa mutta samaan aikaan tiesin että jotkut kappaleet ontuivat ja todennäköisesti kaikki ajatukseni eivät olleet lukijalle niin kristallinkirkkaita kuin itselleni. Joten laskin päiviä siihen kun ohjaaja palaa kesälomalta.
Ja eilen meillä oli treffit. Joiden jälkeen olo oli suurinpiirtein sellainen että pää räjähtää ja lähden lentoon. Hyvässä mielessä. Ohjaaja nimittäin tykkää mun gradusta. Ja sen mielestä se on oikeasti tarpeellinen. Ja että siitä tulee ainakin olemaan itselleni hyötyä (jos pääsen sinne alakoulun puolelle opettamaan englantia). Ja että ne minun tähän asti laatimat n. 32 tehtävää kyllä riittävät! Kuulitteko? Loppulause oli: kyllä sä valmistut lokakuussa.
Koska olo oli siis aika kummallinen vaikka juuri tuollaista palautetta olinkin toivonut niin pitihän siitä palkita itsensä:
Varsinkin kun toissapäivänä olin jopa saanut gradusemmasta opintopisteet tilille ja näin ollen englannin syventävät opinnot ovat myös paketissa (gradu on vielä minulla erillinen osa opintoja). Oikeasti ei mun pitänyt mutta toisaalta ohjaajakin on koko vuoden toitottanut että pitää palkita itseään aina kun saavuttaa jotain niin se gradun tekeminen on kivempaa (mulle se on tosin ollut koko ajan kivaa koska keksin lottovoitto-aiheen). Keksin myös kaksi muuta syytä: Garnstudiolle on tulossa vaikka mitä uusia lankoja ja näitäkään en ole päässyt vielä neulomaan ja on hyvä olla jotain lämminta sitten kun majailen marras-joulukuun ojan pohjalla työttömänä.
Koska nyt on ziljoonas graduaiheinen postaus niin kerrotaan vihdoinkin se aihekin: Itsearviointi materiaalipaketti alakoulun englanninoppilaille. Eli kyseessä ei ole tavanomainen tutkimusgradu koska siihen minun helposti tylsistyvä pää ei olisi tänä vuonna taipunut. Teen siis tehtäväpaketin oppilaille mutta toki gradussa pitää olla teoriataustaakin johon perustaa se gradu ja ne tehtävät. Itsearviointi on vähän sellainen lapsipuoli koulutehtävissä ja usea opettaja kokee (tai siis saattaa kokea) ettei sille ole aikaa. Lisäksi tehtävien paino on siinä englannissa mitä oppilaat oppivat koulun ulkopuolella. Samalla yritän vähän herätellä oppilaita tajuamaan että nämä oikeasti on yksi ja sama kieli.
Oliko tylsää? Nukahtiko joku?
Rukki-asiaakin olen ajanut vähän eteenpäin (se oikeasti oli ihan vakava tartunta). Löysin Huuto.netistä kaksi hävyttömän halpaa rukkia mutta kaakkoisrannikolta. Laitoin niistä myyjille kysymyksiä mutta en ole ihan varma uskallanko ostaa edes halpaa rukkia näkemättä tai kokeilematta sitä. Sitten äiti kyseli työpaikalta ja selvisi että yhdellä työkaverilla olisi ylimääräinen rukki. Siinä taitaa tosin olla vain yksi rulla. Olen ymmärtänyt että niitä olisi hyvä olla useampi ja sopivan rullan löytäminen vanhaan rukkiin jälkeenpäin voi olla melko turhauttavaa. Mutta voi olla että käyn sitä kuitenkin polkaisemassa. Lisäksi kävin eilen elämäni ensimmäisen kerran huutokaupassa. Ihan sattumalta lenkkimatkalla, mutta Juuso raahasi ulos sieltä ennen kuin ehdin edes nähdä oliko siellä rukkeja myynnissä. Eli ensi perjantaina ET-tentin jälkeen meinasin kiertää Jyväskylän osto- ja myyntiliikkeet.
Ja vahingossa tilasin vähän lakkojakin ennen kuin kuulin kaikki nämä hyvät uutiset:
Vihdoinkin mulla on se musta lakka jota etsin Tallinnasta. Ja 6. levy. Ihan niin kuin langoissakin: ei sitä aina jaksa samoja lankoja/neuleita/leimoja katsella.