Ehkä mä olen nopea
20:18 sunnuntai 7. helmikuuta 2010
Vieläkään ei ole valmista näytettävää mutta kaikki viime viikon "vieläkö tää on kesken"-työt ovat ottaneet aimo harppauksen sitten edellisen kerran. Alpacca-tunikan yläosa on kohta valmis. Varsinkin kun 3.5 4.5 mm puikot on mulle ISOT niin neule etenee mieletöntä vauhtia normaaleihin 2 mm puikkoihin verrattuna. (Vilkaisin puikkoja uudestaan eikä ne olleetkaan 3.5 mm niin kuin ensin väitin)
Siskon tunikakin on jo tosi pitkällä! Tämän jälkeen en oikeasti koske Kitten Mohairiin vähään aikaan, en vaikka kehittäisivät niin ravistelevan värin että pää meinaisi hajota.
Oma Simple Knitted Bodice on edennyt kuvan oton jälkeenkin valtavasti. Tämän ongelma on lähinnä se että pitsin neulon 2 mm puikoilla... Silmukat ei solju puikoilta ihan samalla lailla kun olen tottunut joten joudun siirtämään niitä ja onnistun tekniikallani kipeyttämään sormen päät. Mutta siis Kuorosodan ansiosta pitsiä on nyt tuplasti enemmän kuin kuvassa! Enää 4 cm jäljellä ja sitten vaihdetaan takaisin 2.5 mm puikkoihin.
Ja koska kaikki on niin pitkällä niin pitihän se aloittaa uusikin:
Ihan en ole varma mihin tarvitsen toista violettia pipoa 1o-palmikoilla mutta kun ei ollut oikein muihinkaan odottaviin neuleisiin lankoja. Onhan se 7veikka-pipo tietysti vähän kulunut.
Huomasiko muuten kukaan muu että yhdellä kuorosotalaisella oli ilmeisesti itse tehty Eva-liivi? Siis saman liivin innoittama kuin minun Evani.
Sisua!
09:17 keskiviikko 3. helmikuuta 2010
Ajattelin että en kehtaa kirjoittaa enää mitään ennen kuin on jotain valmista näytettävää mutta ehkä näistä hajatuksista olisi kuitenkin hyötyä jollekin. Vaikka minulle?
Maanantaina Lemony Snicketin aikana taistelin Simple Knitted Bodicen kanssa. Lähestyin uhkaavasti kohtaa josta alkaa pitsikaistale mutta jokin paidassa vain häiritsi. Tiedättekö sen tunteen kun ei edes halua saada paitaa valmiiksi?
Se jonkin oli kaula-aukon alla oleva selvä raja joka johtui siitä että sen yläpuolella oleva paita oli neulottu tasona ja alla oleva pyörönä. Tasona neuloessa nurjat kerrokseni ovat paljon löysempiä kuin oikeat (johtuen neulomistekniikasta) ja tässä langassa sen huomaa. Villakuidut ovat näköjään paljon anteeksiantavampia kuin puuvilla ja edelliset neulomani puuvillapaidat voi laskea yhden käden sormilla.
Laatutarkkailija minussa ei vain antanut olla. Tiesin että sitten se vasta harmittaisi jos saisin paidan valmiiksi mutta se jäisi pitämättä. Joten heti eilen aamulla ryntäsin katsomaan mitä muita paitoja langasta on tehty. Ei kovinkaan montaa. Ja kun se ohje nyt on kerran ostettu...
Arvaatte ehkä mitä tein? Loin uuden paidan, koon XS silmukoilla (koska kokokin oli yhä vähän liian iso) ja tällä kertaa neulon ohjeesta poiketen helmasta ylöspäin pyörönä, luon hihasilmukat... ja sitten en oikein tiedä. Mietin jo niin radikaaleja kuin että neuloisin pussin johon leikkaisin reiän päätä varten. Tai kuka sitä päänreikää nyt edes tarvitsee? Taidan tehdä jonkinlaisen venekaula-aukon mahdollisimman vähillä tasokerroksilla. Jotain sellaista.
Käsialassa olisi siis parannettavaa mutta sitten nopeus kärsisi. Mieluummin liotan ja pingotan (ja puran) kuin tingin nopeudessa. Ja rakastan niitä anteeksiantavia villa/alpakka/mohair-lankoja. Hyvitykseksi pistin Alpacaa puikoille koska aina vaan saman paidan neulominen käy hermoille. Olen ihan rakastunut tuohon Alpacan vääriin!
Hupsanssaa!
13:43 maanantai 1. helmikuuta 2010
Vuoden alussa (onko oikeasti jo helmikuu?!?) päätin että tänä vuonna pidän kirjaa kaikista käsityömenoista nähdäkseni onko homma oikeasti karkaamassa lapasesta. Hetken mietin kuukausittaisten raporttien antamista täälläkin, muotiblogien tapaan, mutta sitten tulin järkiini. Lähinnä kun itseä (ja Juusoa) varten ajattelin kulutusta tarkkailla.
Tänään sitten laskin viime kuun menot yhteen ja olin positiivisesti yllättynyt kun rahaa oli mennyt vain 55 euroa ja hilut (tästä ei siis tule tapa, mutta menkööt tämän kerran). Mukaan lasketaan siis myös lehdet (Modan tilaus jaettuna kaikille kuukausille jolloin se ilmestyy), napit ja esim. puikot (tosin niitä nyt ei tarvitse ostaa yhtään lisää).
Viime viikolla kuvailin sinisiä Alpacoita kaupassa ja yritin päättää mistä tulee tunika/mekko. Eilen sitten luin Garnstudion sivuilta että se ihanin väri (toinen rivi, oikealla) on loppu maahantuojalta mutta tiesin että Poppelissa sitä kuitenkin vielä on...
Kotona ei ollut minulle lounasta...
Juuso käski hakemaan Tiimarista valurautaisen lettupannun kun halvalla sai...
Kävin Poppelissa kurkkaamassa miten kahvila edistyy ja onko pomolla kysyttävää lauantain työpäivästäni...
Tiedän ettei kolmesta kerästä tule tunikaa... shhh...
... parin viikon päästähän on Ystävänpäivä! *kaivaa kaapista lahjapaperia ja -narua*
Vihaan neulomista!
13:31 sunnuntai 31. tammikuuta 2010
Vaikka syyllistynkin ajoittain ylidramaattisuuteen niin sitä mieltä olin perjantai-iltana. Ja kannassani pysyin vielä lauantainakin. Simple Knitted Bodice ja SchoppelWollen My Silk eivät kyllä päästä helpolla. My Silkit ostin jo viime keväänä ja tarkoitus oli tehdä niistä Knittyn Amelie. En saanut neuletiheyttä sopimaan ja muutin mieleni ja päätin tehdä Parker Cardiganin IK:sta. Ja teinkin. Hihojen kiinnitystä vaille valmiiksi. Mutta siinäkin neuletiheys heitti sen verran että se oli liian iso eikä malli tai sen pintaneulos vain sopinut My Silkille. Joten se lojui kauan myttynä vaatekaapin perällä lannistuneena ja petettynä. Kaiken todistusaineistonkin olen tuhonnut. Tämä on ainoa kuva mitä siitä ilmeisesti jäi:
Tammikuun alussa sitten päätin että lanka on kivaa (eikä ihan niitä halvimpia ostamiani) joten sille pitää keksiä paita joten törmäsin Ravelryssä kahteen langasta tehtyyn SKB:n. Ja hyvältä näyttää. Paitsi että perjantaina sain neulottua hihojen ja kaula-aukon yli ja totesin että L on liian iso. Purin siihen kohtaan missä koot M ja L erkanevat ja jatkoin M-koon ohjeilla. Ja lauantaina töiden jälkeen päätin että sekin on liian iso koska ohjeen mukaan haluan jokseenkin niukan paidan enkä yli-isoa.
Edestä näytti suht hyvältä suht reilun tunikan päällä suht myöhään illalla.
Takakappaleen kainolon pussitus kertoo kaiken. Taas purkuun. Tai no teknisesti loin vaan uuden S-koon paidan jotta voin verrata niitä kun ovat yhtä pitkällä.
Neuleen onnistumiseen vaikuttaa langan, puikkokoon ja neuletiheyden lisäksi selvästi myös kuun asento ja naispuolisen neulojen hormoonikierron kohta. Ja kaikenlaiset muut maagiset jutut joille ei vaan voi mitään. Lisäksi raglanmalli on minusta hirveän hankala koon arvioimisen suhteen vaikka onnistuessaan sillä saakin hyvin istuvia paitoja.
Vihaan ja rakastan.
Kopernikus ja Galileo
14:59 perjantai 29. tammikuuta 2010
Olivat sen viime perjantain tentin sisältöjä. Täytyy myöntää että joskus meinaa pää hajota ja mietin että miten ihmeessä olen ajautunut siihen tilanteeseen että tentin ET:tä tentin per kuukausi ja samalla teen gradua (= laiskuutta ja huonon HOPSin takia). Kuitenkin tentin jälkeen taas yksi kivi siirrettiin hartioilta pois ja tällä viikolla elämä on taas näyttänyt vähän helpommalta.
Neuleiden kuvaaminen yksin aamupäivällä ei kyllä ole helppoa.
Eli siis, ideahan takkiin lähti siitä kun äiti neuloi Kauneimmat käsityöt lehden ohjeella takkia jonka ohje oli ihan huono. Lisää siitä täällä. Minä sitten lupauduin auttamaan tietäen vallan hyvin heikkouteni pitseihin. Eikös se sitten pitänyt saada itsellekin. Onneksi kaapissa odotti 6 kerää tätä lankaa enkä ollut ihan varma Garnstudion sivujen neuleesta johon langat olin ostanut...
Malli: Oma, pitsi Kauneimmat käsityöt (05/09)
Lanka: Garnstudio Silke tweed, 270 gr.
Puikot: 2mm
Kaava on tosi helppo: mittaa itsesi, tee mallitilkku, laske silmukkamäärä, luo yhtenä kappaleena ja lätkäise pitsi kumpaankin reunaan. Ja jos teit jotain väärin niin pura ja aloita alusta. Kun halusin aloittaa kaula-aukon kavensin silmukoita pitsin JÄLKEEN (siis kainaloihin päin) kunnes jäljellä oli vain pitsi. Selän olkapään pyöriön kavensin normaalisti reunasta. Hihat poimin pyöriöltä neuloin ranteisiin asti ilman mitään kavennuksia ja sitten kavensin kerroksen ajan 2o-yhteen (puhvit) ja neuloin 6 krs 202n-joustetta. Ehkä helpoin villatakki ikinä?
Neuloin reilusti pituutta että tätä voisi pitää myös vaikka tunikojen päällä. Sileä takakappale tekee langalle enemmän oikeutta mutta en olisi kyllä jaksanut neuloa tätä ilman reunan pitsejä.
Tykkään. Vaikka se ei ihan täydellisesti pysykään harteilla (aika yleinen ongelma minun villatakeissa...) niin se on helppo, rento ja silti aivan ihana. (Jos joku kyllästyy siihen että kehun joka ainoan neuleen niin voin kertoa ettei täällä tänäkään vuonna ole tarkoitus tehdä muuta kuin niitä ihania neuleita).
Voisin tehdä tähän ohjeen (jos joku tarvitsee vielä tarkempaa tietoa kuin jo annoin) otsikolla "Cardigan without tears" mutta pitsin kanssa on ongelma. Se kun siis ei ole minun. Ja en oikein tiedä missä määrin näin "erikoista" pitsiä voisi jaella omanaan. Ja alkuperäislehdessäkään ei ole kauheasti tietoa takin suunnitelijasta. Toisella pitsillä ehkä?
Pää pysyy kasassa mutta kaikki muut paikat hajoaa: hierojan varasin ensi viikolle ja hammaskin joutuu poran alle ensi kuussa.
Mä haluan just ton neuleen just nyt, kunnes tulee parempi
09:41 torstai 28. tammikuuta 2010
Ennen kuin menen kuvaamaan eilen vyyhdiltä kerille kerittyjä jakkilankoja niin ajattelin jatkaa vähän Ravelry-horinoita. Olis täällä yksi villatakkikin kuvausta odottamassa mutta se taitaa olla niin kiva että odotan viikonloppuun enkä rupea heilumaan ja huitomaan 10 sekunnin itselaukaisimen kanssa. Eilen illalla ompelin siihen viisi nappia, sovitin (se kuva löytyy Ravelystä) ja päätin että yksi hakanen olisi kuitenkin kivempi. Tyypillistä.
Joulun jälkeen mulla taisi olla viikko (tai jopa puolitoista) kun en oikeasti tiennyt mitä olisi kiva neuloa tänä vuonna. Niitä vuoden 2009 toiveneuleitahan ei voi ottaa mukaan uudelle vuodelle kun ne on niin last-season. Sitten muistin että Ravelryn Friends-välilehdellä on "Friend activity"-painike josta näkee mistä 81 Ravelry kaveria on tykännyt, mitä ne on lisännyt jonoihinsa ja mitä ne on saaneet valmiiksi. Sitä kun käy kurkkaamassa vähintään kerran päivässä niin oma toiveneulelista kasvaa kivasti.
Viime aikoina olen myös järjestellyt listaa n. kerran päivässä siirrellen häntäpään neuleita alkuun ja ensimmäisiä neuleita johonkin listan perälle. Kunnes toissa päivänä päätin että saa riittää. Mä en koskaan saa mitään aloitettua (joopa joo, parhaillaan työn alla on Aquila, siskon mohairtunika ja Simple Knitted Bodice) jos en pysy päätöksessä. Eli päätin että lisää saa tulla listaan mutta Top 5:n ei enää kosketa. Nämä ovat siis seuraavat täältä valmistuvat neuleet (kunnes syön sanani):
Numero 5 keksin toissa päivänä Poppelissa kun aamupäivällä ei käynyt niin montaa asiakasta. Pitää varmaan kirjoittaa siihen nurkassa olevaan tietokoneeseen kissan kokoisilla kirjaimilla että ASIAKAStietokone. Sitä kun tylsistyessään alkaa varkain vilkuilemaan ympärillä olevia lankakeriä ja kehittelemään pakko-saada-neuleita.
Ja lauantaina taas lankaa myymään!
Haaste kaikille Räveltäjille!
10:25 keskiviikko 27. tammikuuta 2010
Jos et ole Ravelryssä ja saat pään kipeäksi huonoista kuvankaappauksista niin kannattaa ehkä lopettaa lukeminen nyt. Tai sitten kannattaa äkkiä kirjautua Ravelryyn (ei ole yhtään hajua onko siellä vielä jonotuslistaa vai ei).
Itse olen räveltänyt vuodesta 2007. Alussa huonommin ja ajoittain harvemmin mutta aina välillä muistaen kuinka mahtava paikka Ravelry on. Jos tarvitsen uuden idean etsin Patterns-osiosta, jos etsin lankaa kurkkaan Yarns-osioon ja varsinkin jos on tylsää niin kurkkaan Forums-välilehden.
Yksi Ravelryn paras ominaisuus on että jos haluan tehdään ohjeen X mutta en ohjeen ehdottomasta 100 e/vyyhti langasta niin saan hyvin vaivatta kurkattua mistä langoista muut köyhät neulojat ovat neuleen tehneet. Ilman että pitäisi koittaa googlata asiaa arvaten millä hakusanoilla saisin haluamani tiedon. Miten olis "Simple knitted bodice köyhä opiskelija"? Toinen ehdoton helmi on se että jos vihdoinkin saan sen projektin X puikoille ja tulee ongelmia niin yhtä helposti näen Ravelrystä mitä muutoksia muut ovat neuleeseen tehneet.
Mutta en aina. Tunnustan että itsekään en aina jaksa/muista naputtaa samoja modauksia Ravelryyn mitkä olen juuri kirjoittanut blogiin. Johon on apuna Ravelryn mahtava blog posts-välilehti. Jota harmittavan harva muistaa käyttää.
Noin, tuolta näkee että minun blogista löytyy kokonaiset viisi postausta jotka liittyvät Owls-paitaan. Tärkeää tietoa. Täytyy myöntää että minulle tuo on vielä hyödyllisempi koska tämä blogi on mitä on. Aina en itsekään löydä etsimääni tietoa (vaikka Juuso onkin kehittänyt minulle hakukoneen blogiin) ja joudun joskus googlaamaan "sillylicks.net muffinit" tai jotain muuta. Mutta kiitos Ravelryn, käsityöaiheet ainakin löytyy.
Sitä välilehteä klikkaamalla aukeaa siis tällainen sivu:
Ja tuo ympyröity (sori, vieläkin tutustutaan GIMPin kanssa) on se mitä haluat klikata jos sinulta ei löydy samanlaista listaa kuin minulta (nuo ovat siis ne bloggaukset joissa olen jotain Owls-paidasta horissut). Ja saat tällaisen näkymän:
Itse en ole URL-kohtaa koskaan käyttänyt koska ne minun URLit vähän vaihtelee. Siis niissä on joko päivämäärä tai ID riippuen miten ne olen hakenut blogista (tästä höpinästä teidän ei taas tarvitse välittää, koskee vain jos Juuso on tehnyt teidänkin blogit... en usko). Joten olen aina klikannut "blog posts feature"-kohtaa. Ravelry on tainnut ainakin pari vuotta pahoitella että se on kamala sotku mutta minulla se on pelittänyt ihan hyvin:
Eli saan esille kaikki bloggaukset (uusin tulee aina parin tunnin viiveellä) ja kun klikkaan postauksen nimeä saan tiputusvalikon jossa on kaikki minun Ravelry-projektit. Voin siis liittää yhden bloggauksen niin moneen neuleeseen kuin haluan, ja myös valmiiseen tai vielä keskeneräisiin. Taikuutta!
Joten sovitaanko että tämän tutoriaalin jälkeen kun eksyn kurkkaamaan sinun projektiasi ja totean että se on ihan erilainen kuin malli mutta et ole kirjoittanut paljonkaan muistiinpanoihin niin voin tätä toimintoa hyödyntäen käydä katsomassa kirjoititko niistä muutoksista blogiisi? Jooko?
Uutta puikoille
14:14 maanantai 25. tammikuuta 2010
Tää olisi nyt päätelyä, nappeja ja liotusta vaille valmis.
Koska elämään tuli neuleen mentävä aukko (ja vasta odottelen ensimmäistä netin kautta maksamaani ohjetta eli Stefanie Japelin SimpleKnittedBodice) hain siskon pitsitunikaan langat. Ei ihan ainutlaatuinen neule. Ensimmäinen, toinen ja tämä on ehkä viimeinen. (toivottavasti... taisin joskus sanoa ettei vähään aikaan neulota Kitten mohairia...)
Halusin nimittäin neuloa jotain siskolle ja olin kuullut että tällainen paita saattaisi kelvata. Tarvitaanko siskolle neulomiseen muuta syytä kuin että sisko on kokoa S?
Ostoneuleista vielä sen verran että äiti houkutteli lahjoittamaan Haitin hyväksi ja mikäs se parempi tapa kuin ostaa vaikka Ysolda Teaguen Coraline jonka tuotoista 50% menee katastrofikuluihin? Sen toisen puolikkaan voi sitten vaikka viedä Punaisen ristin lippaaseen.
Päiväni murmelina
17:28 lauantai 23. tammikuuta 2010
Ette ikinä arvaa mitä neuloin eilen illalla!
Eikä kyseessä tosiaankaan ole pikapikaa neulottu tilauskopio omasta paidasta vaan se oma paita. Perjantaiaamuna totesin nimittäin että hihat ovat aivan liian lyhyet (melkein vannon että ne olisi lyhentyneet parissa käytössä). Tässä on kuvatodiste edellisestä kuvaussessiosta:
Myönnän että osasyy saattaa myös olla se että kun on kaksi vuotta neulonut liian pitkiä hihoja ja sitä ennenkin käyttänyt kaupasta ostettuja liian pitkiä hihoja niin liian lyhyet hihat on vaan... liian lyhyet.
Onneksi tässä kainalosta hihan neulomisessa on myös se hyvä puoli että päättelyreunan voi purkaa ja neuloa 15 krs lisää milloin vaan.
(Hihassa ei ole lovea, se on vaan taitos)
Nyt ne hihat tuntuu paljon enemmän omilta!
Ja kuvaan pääsi se uusin korukin. Päädyin kaupassa mahdollisimman leveään valkokultaiseen rinkulaan (koska olen niin suuri häslääjä että ohuempi olisi puolessa vuodessa soikea) kuitenkin miettien että viereen pitää joskus mahtua se toinenkin sormus. Vähän on ollut totuttelemista ja eilen unohdin laittaa sen sormeen kauppaan lähtiessä. Eli siis sormus ei tosiaankaan ole (mm.) siivotessa sormessa niin kuin kauppias ounasteli. Minun mielestä ihan käsittämätön konsepti. Paitsi siis töissä siivotessa. Ja Juusolla on ollut vielä suurempi totutteleminen.
Lämmin kiitos kaikille onnitteluista!
Work in progress
15:41 keskiviikko 20. tammikuuta 2010
Olen kuluttanut aivan liikaa aikaa tänään kuvankäsittelyohjelmalla leikkien. Päätin nimittäin vaihtaa taas blogin yläbanneria ja sain tosi hyvän idean. Joka olisi ollut huomattavasti nopeampi toteuttaa sillä vanhalla Photoshopilla. Ja tätä ei ehkä kannata kuuluttaa blogissa koska työn alla on myös opintotuen lisäkuukausien hakulomake ja siinä ei ollut kohtaa johon olisi voinut ruksata "Harrastukset vievät aikaa opinnoilta".
Mutta kävin minä tänään myymässä lankaakin ja puhuin äitin kanssa pitkän puhelun. Siinä se päivä sitten olikin (onneksi kello on vasta puoli neljä).
Ja viimeiseksi puolustukseksi: perjantain tenttiin on lukematta vaatimattomat 1,5 kappaletta (eli oon lukenut tosi paljon ja hyvään tahtiin). Asiaan!
Olen myös neulonut:
Sekä myös Aquilaa johon tartuin taas. Onneksi on Ravelry. Olin tuhonnut koneelta sen kuvan viime kesän Aquilasta josta pystyisi laskemaan tarkkaa huivin ruudut. No Ravelrystä se löytyi. Olen satuillut nimittäin bloggaukseen huivin toistot ja koska jätin siitä huivista kaaviot 3 & 4 neulomatta niin nyt pitäisi tietää tarkkaan koska siirtyä kaavioon 2.
Kävin siis Poppelissa. Ja koska kävi niin hassusti että minä ja insinööri mentiin 10.01.10 kihloihin niin Poppelin omistaja päätti antaa lahjan (jos joku asiaa tietämätön nyt ihmettelee niin olen ollut maaliskuusta '09 kiireapulaisena Poppelissa = myynyt lankaa).
Juu, ei saatu tietokonetta (mihin insinööri varmaan pettyy). Mutta siis selvennykseksi; tässä on his'n'hers-pipolangat. Minulle violettia ja mustia vaatteita käyttävälle mustaa (olinkin katsellut että tarvitsisi uuden pipon). Samalla tulee testattua käykö jakkilanka huippukutiaville. Ja mikä tärkeintä: minä pääsen vihdoinkin neulomaan tätä arvokasta lankaa! Tosin kyllä ne kävis sisustuselementistäkin...
Taidanpas mennä sohvalle silittelemään... eikun siis lukemaan tenttiin.