Työmatkasukat
11:28 maanantai 9. huhtikuuta 2012
Tätä ei kyllä moni usko! Mutta koska työmatkoihin menee pääkaupunkiseudulla n. tunti aikaa ja tällä kertaa niitä ei tarvitse taittaa pyörällä niin olen keksinyt hommaan ratkaisun: sukkien neulominen. Aloitin kevyesti ja neuloin siskon pojalle kolme paria sukkia erikokoisina.
Mutta koska siskokin osaa neuloa (ja on neulonutkin sukkia) niin piti kehittää uusia strategia (ettei se lämminverinen vauvaparka huku sukkiin):
Sukat itselle! Aikuisten (pienen sellaisen) koossa! Ja jaksoin neuloa kummankin sukan! Kaikki muut sukat on neulottu, mistäpä muustakaan kuin, Dropsin Fabelista paitsi että päälimmäiset siskonpojan sukat ovat Kirjo-Pirkasta. Olen siis etsinyt kätköistäni Vantaalle kaikki sukkakerät ja tilannut itselle vielä suklaanruskeaa ja mustavalkoista raita-Fabelia. (Tähän voisi kirjoittaa sen selkärangasta tulevan lauseen "Pienten lasten sukkapariin riittää yksi kerä Fabelia, aikuiselle tarvitset kerän per jalka."
Neulon sukkia vain ja ainoastaan bussissa ja metrossa työmatkoilla joten yhden aikuisten parin neulomiseen menee noin kaksi viikkoa (jotkut paluumatkat menee neulomisen sijaan torkkumiseen). Laskin juuri eilen että viikkoja on jäljellä enää 8 joten luvassa on siis neljä paria sukkia... ehkä.
Työmatkasukkien lisäksi nämä ovat terapiasukkia. Olen viihtynyt uudessa koulussa ihan hyvin. Tosin puolet oppilaista on yläkouluikäisiä murkkuja. Joten viihtyminen ei tarkoita että aina olisi kivaa tai helppoa. Kuten varmaan arvasittekin. Keskiviikot varsinkin ovat tosi tiukkoja.
Sekin on tiukkaa että miestä näkee vain viikonloppuisin. Eikä edes ihan joka viikonloppu. Jatkaisin mielelläni samassa koulussa ensi vuonnakin mutta en missään nimessä jos ei Juuso tule perässä pääkaupunkiseudulle. Meillä onkin siis mietinnät menossa ja hain myös yhteen Jyväskylän kouluun ensi lukuvuodeksi. Ja haen varmaan muihinkin jos sopivia paikkoja löytyy.
Olen tosin viihtynyt asuinpaikallisesti mielettömän hyvin Vantaalla. Olo oli kyllä ihan omituinen kun ensimmäisenä aamuna ajoin bussilla töihin. Piti hetki miettiä että heräsinkö väärässä vuodessa vai mitä on tapahtunut. Ja eräänä iltana kävelin Helsingin keskustan läpi matkalla kotiin kirjaesittelystä ja ihan vain se Sokoksen ohi käveleminen arki-iltana tuntui niin hyvältä...
Uusi vuosi, uudet kujeet
13:14 maanantai 20. helmikuuta 2012
Juu, kesä meni. Ja syksykin meni. Olen kuullut sellaisia huhuja että joku on vielä jaksanut odottaa että kirjoittaisin tänne jotain. Pahoitteluni pitkästä odotuksesta. Tarkoitus olisi pikkuhiljaa hengittää tekohengitystä tällekin paikalle.
Bloggaamattomuuteen on muutamakin syy: eka työpaikka imi energiat aika tehokkaasti (kuljin töihin pyörällä, viikossa tuli 65 km), urheilin paljon enemmän kuin neuloin (laihduinkin 10 kiloa, lankavarasto ei syksyllä laihtunut yhdelläkään valmistuneella neuleella), työasioista ei oikein mitään voinut kertoa. Yksi syy lisää on se että sen jälkeen kun mies hurahti kameroihin niin omalla pokkarilla räsikityt kuvat ovat näyttäneet kamalilta ja mies taas tekee kuvaamisesta hirveän shown varjoineen, lisäsalamoineen ja taustakankaineen. Ihan joka ilta en edes jaksanut ehdottaa että otettaisiin kuvia.
Nyt keväällä on sitten kerrottavaa enemmänkin: Minusta tuli täti! Minä sain työpaikan Helsingistä (ala- JA yläkoulusta!!!)! Ja meillä on juhlat tulossa heinäkuussa!
Malli: Elijah
Lanka: Cascade 220 Superwash Sport, alle 2 vyyhtiä
Puikot: 2 mm
Malli: Woodland Shawl
Lanka: Cascade 220 (kaksinkertaisena), 90 g
Puikot: 4.5 mm
Malli: Robin's Blue Egg Hat
Lanka: DROPS Alpaca, ehkä 3 kerää?
Puikot: 2 mm
Muuton takia purin muutaman neuleen mutta tämä kevät saattaa olla myös neulerikasta (paljon terapianeuleita koska mies jää Jyväskylään töihin ja minä majailen äidin nurkissa) joten koitetaan olla aktiivisempia täällä. Ettei tule näitä "ehkä 3 kerää"-merkintöjä).
Tietysti neuloja on vähän harmistunut siitä että siskon synnyttämä uusi pieni ihminen tuntuu olevan kovin kuumaverinen eikä ehkä innostu tädin suunnitelmista neuloa hieno villapaita joka vuosi jouluksi.
End of an era
14:29 tiistai 9. elokuuta 2011
Kesä meni. Podin puolitoista viikkoa sitten kokonaisen viikon ihan kamalaa töidenalkuahdistusta mutta se meni yht'äkkiä kuin itsestään ohi. Syynä ei toivottavasti ollut se että olen ihan kamala lusmu ja huonoa työntekijämateriaalia vaan se että opiskelijaelämän jälkeen piti vain vähän kipuilla sitä että seuraavat 5 kuukautta minulla on joka arkipäivä töitä. Ihan kamalaa.
Sopivasti neuleinnostuskin alkaa palailemaan. Tarvitsin nimittäin neuleen epäviralliseen neulemiittiin kun Koukuttaja kävi kaupungissa ja päätin polkaista äidin huivin (jota on kyseltykin jo pari kertaa) vihdoinkin valmiiksi uudella ohjeella. Jospas se tästä. Kirjoja kun ei ehkä ehdi lukemaan niin paljon kuin heinäkuussa luin. Sitä uhmaten aloitin tosin Katherine Pancolin Krokotiilin keltaiset kyyneleet, jossa on lähes 700 sivua, kun sain kuvan Illalla pelataan Afrikan tähteä luettua (oli siinä välissä muuten Hotakaisen Huolimattomatkin). Tosi hyviä kirjoja on tullut kesällä luettua, listä löytyy Kirjat-sivulta.
Kävin hakemassa koulun avaimen viime viikolla ja tänään vein Poppelin avaimen pois. Nyyh. Aika kummallista. Tosin yhtään en epäile etteikö minua vielä kaupassa nähtäisi. Tästä lähtien vain asiakkaana. Kiitos Pauliina kivasta työpaikasta! Menestystä tuleviin vuosiin!
Myös siivoustyöpaikan avaimen luovutin pois. Työtodistuksessani pomo suosittelee minua "vastaaviin ja vaativampiin tehtäviin". Jotenkin toivon että työura tarjoaisi tosiaan myös niitä toimistosiivoamista vaativampiakin tehtäviä. Mutta kiitos näistäkin vuosista! Varsinkin firman pikkujouluihin osallistuminen Tampeereen kattojen yllä on jäänyt mieleen.
Kässämuseolle pitäisi vielä viedä viimeiset työtunnit. Tai siis viimeiset työtunnit tällä erää. Ihan hyvin voisin jatkaa töitä siellä jos se vain elättäisi.
Ja tietenkään mikään ei ole näin helppoa. Loppusyksystä on taas luvassa maaninen työpaikkojen vahtaaminen ja työhakemusten lähettäminen. Mutta sitä ennen olen todella onnellinen että nyt minulla on työyhteisö ja kollegoita samassa talossa joiden kanssa tehtä töitä.
Ja sitten Tallinna
19:01 sunnuntai 7. elokuuta 2011
Oli mulla kesäaiheinen blogauskin mielessä mutta jotenkin tämä sopii paremmin Riian matkan perään. Tehtiin siis äidin kanssa klassikkomatka Tallinnaan. Tosin se poikkesi monella tavalla edellisistä. Ensinnäkin varattiin hotellihuone jopa kahdeksi yöksi. Toiseksi kävin tasan yhdessä lankakaupassa (eli Karnaluksissa). Ja kolmanneksi... hmmm? No sattuihan sitä vaikka mitä. Lisäksi ilmassa oli kamalaa haikeutta: "pääsenköhän enää koskaan lähtemään perjantaina Tallinnaan?".
Ensinnäkin lemppari "äkkiä ruokaa ja halvalla"-paikkani, eli 6 Pelmeeni, on muuttanut konseptiaan niin ettei pelmeeneitä (tai salaatteja) valita enää monesta eri vaihtoehdosta vaan listan mukaan. Ja kaikki on samoja lihapelmeenejä, vain eri mausteilla ja lisäkkeillä. Täytyisi siis löytää uusi pelmeeniravintola.
Toiseksi, fiksut virolaiset ovat rakentaneet terassin siihen suomalaisten oikopolulle joka johtaa satama-altaan ohi Virulle, tai meidän tapauksessa Nordic Hotel Forumille (ja jossa ei siis ole oikein mitään muuta uin autotie, satama-allas ja edessä joutomaa). Kyllä ne tietää mitä suomalaiset haluaa. (Ja juu, ei pysähdytty. En edes ottanut kuvaa.)
Tällä kertaa syötiin ekana iltana Fellinissä, koska olin ottanut Riian matkalla Air Balticin lehdestä kaksi alennuskuponkia kyseiseen ravintolaan. Oli tosi hyvää ruokaa. Ja annokset oli valtavia (pelkkä alkuruoka salaattikin olisi täyttänyt mahan). Ja lisäksi ihana tarjoilija niputti molemmat alennuskupongit yhteen niin että saatiin 20% hinnasta pois. Aion mennä takaisin. Toisena iltana syötiin Ribessä, koska äiti oli lukenut että se on Tallinnan toiseksi paras ravintola. Ja olihan se ruoka tosi hyvää. Ja vessa ehkä hienoin missä olen Tallinnassa käynyt. Mutta annokset olivat todella pieniä joten hinta-laatusuhteessa, tai hinta-määräsuhteessa, se ei tainnut pärjätä Fellinille.
Ja ne ostokset? Etsin jo Riiassa tällaiseen 37 numeron jalkaan hyvin istuvia sukkia koska olin päättänyt että kun en niitä itse saa tehtyä niin voisin hyvin tukea jotain käsityöläistä (tai neulekoneen käyttäjää) ja ostaa vähän talven varalta. Tallinnassakin naistensukat taitavat olla poikkeuksetta kokoa 38-39 mutta löysin minä silti muutamat.
Ja sitten löysin Suva-sukkatehtaan Etno-merkkisiä nilkkasukkia joten matkasta tuli hyvin sukkapainotteinen.
Näitä sai myös virolaisilla ruusukuvioilla ja muilla perinne kuvituksilla mutta minun silmää miellytti eniten nämä kokonaan kuvioidut mallit. Suvan kauppa löytyy Kaubamajan Galleriasta, ihan Liann Lõngadin vierestä.
Sunnuntaiaamupäivän vietimme sitten hoidoissa Sinine Salongissa. Äiti kävi mm. orkideakasvohoidossa ja minulle tehtiin parafiinikäsihoito ja kunnon pedikyyri. Mukaan saattoi tarttua OPI:n kuorintavoide ja naamio käsille/jaloille. Pitää siis opettaa insinööri tekemään raajahoitoja.
Ai Karnaluks? Löysin kaksi paketti lopetettua lankaa... vaikka siis tarkoitus oli löytää vain lankaa. (Ylempi lanaka 4 Ply Cotton vaalean lilana ja alempi Silk Cotton värissä paprika)
Täytyy tunnustaa ettei Tallinna (tai Karnaluks) tunnu enää yhtään niin halvalta kuin ennen euroaikaa... Tosin molemmay langat kyllä ovat Rowanilta joten voisi sieltäkin vielä halvalla päästä ulos.
Riika
12:05 torstai 4. elokuuta 2011
Riiassa vietettiin siis 4 yötä ensimmäisellä meidän kahdenkeskisellä ulkomaanlomamatkalla. Voi olla että pääsen uudestaankin ulkomaille sillä onnistuin shoppailemaan järkyttävän vähän. Ostin lähinnä kylpypommeja hotellihuoneeseen, edellisen postauksen langat ja juotavaa ja syötävää. Yritin kyllä kiertää myös kenkäkauppoja mutta löysin etsimäni kengät vasta Helsingin Sokoksesta.
Nähtävyyksiä koluttiin sitäkin enemmän.
Eläintarha, kissatalo, Skyline-baari, Pietarin kirkon torni, Luonnontieteellinen museo, sotamuseo, kaupunginmuseo, kauppahallit, sammakkokahvila, kanaaliveneajelu yms. Aurinkomuseota ei löydetty koska se ei ollut vielä auennut uudessa osoitteessa ja televisiotorniin ei sitten kuitenkaan jaksettu lähteä vaikka minä korkeanpaikankammoisena olisin suostunut testaamaan rajojani.
Ruoka oli todella hyvää. Suosittelen ainakin Rozengralsia ja Dstyleä (ihan vaan vessan takia, uskokaa pois). Lidossa käyntiä suunniteltiin huolella mutta ei sitten syöty yhdessäkään. Onneksi Tallinnassa selvisi että ketju on ehtinyt jo niin pitkälle eli kyllä sinne vielä syömään pääsee.
Kaupunki oli todella kiva eikä meidän eteen tullut mitään vaarallisia tilanteita eikä ryösty- tai huijausyrityksiä. Ja säätkin olivat meidän puolella koska se suurin sade/ukkoskuuro (jonka ohi nukuin) ajoittui toiseksi viimeiselle yölle. Seuraavaksi haaveissa siintää Vilna!
Hobbywool
18:47 lauantai 16. heinäkuuta 2011
Meille kävi todella hyvä tuuri. Sataa piti parinakin päivänä mutta loppujen lopuksi suurin sade ajoittui maanantai-tiistai yöhön ja ihan vähän tiistaiaamuun. Muuten sää suosi meitä. Poikkeuksellisesti ajattelin ensin kertoa lankakaupoista ja vasta ensi kerralla itse Riiasta.
Olin kirjannut ylös neljä lankakauppaa joista löysin kaksi (ja yhden ylimääräisen). Davam dizainsia ei ilmeisesti ole enää olemassa, sillä vaikka Riiassa kauppa voikin sijaita ihan eri puolella korttelia kuin mitä osoite sanoo niin kiersin kyllä koko korttelin (kaupan osoite muuten oli ihanasti Insinööritie). Dmira plussin unohdin etsiä kokonaan!
Ensimmäinen lankakauppa jonka löysin, lähes vahingossa, oli Dzija mode. Se oli todella iso. Todella iso ainakin niihin ulkomaisiin kauppoihin mihin minä olen tottunut. Ei ehkä liiketilana iso mutta täynnä lankaa. Kuituja oli vaikka mitä, niin keino- kuin luonnonkuitujakin mutta valitettavasti latviankielen taitoni ei ole kehuttava joten katselin vain pikaisesti ympärilleni. Langat taisivat olla eurooppalaisilta lankafirmoilta, niitä meille pohjoismaisille vähän tuntemattomammilta keskieurooppalaisilta. Myyjäkään ei rynnännyt auttamaan vaan jutteli sivussa toisen myyjän tai asiakkaan kanssa. Sellaisia latvialaiset tuntuivat olevan. Koska olimme ensimmäistä päivää kaupungissa jätin kaupan aikeissa tulla takaisin jos en muita löytäisi.
Toisenkin lankakaupan löysin vahingossa. Se sijaitsi Gallerija Centrs ostoskeskuksessa jonne menin etsimään kenkiä. Kauppa oli paljon pienempi ja siellä oli myös ristipistomalleja mutta yhdellä seinällä samoja keskieurooppalaisten firmojen lankoja monessa eri kuidussa. (Kaikki kaupat osoitteineen löytyy Lankakauppoja-sivulta)
Kolmas kauppa jossa kävimme oli sekin vähän vaikea löytää. Tänne halusin välttämättä sillä olin käynyt kaupan nettisivuilla. Kuitenkaan kauppaa ei löytynyt osoitteen kadulta ja päädyimme sinne vahingossa vasta kun palasimme samaa reittiä takaisin valokuvaamaan erään unohtuneen nähtävyyden.
Mutta sitten kun löysimme paikalle ei siitä voinut erehtyä. Isommalla kadulla oli kyltti ja kaupan kadulla (kirkon takana, kauppa sijaitsee entisessä papin talossa) oli vesiputki päällystetty neulegraffitilla ja ovikin oli koristeltu asiaankuuluvasti.
Ovessa oli tervetulotoivotus usealla kielellä, myös suomeksi, joten pakkohan sinne oli sisään mennä. Liike koostui kolmesta huoneesta jossa kahdessa oli valmiita tuotteita, kuten paitoja ja pienempiä matkamuistoja, ja viimeisessä oli lankaa (ja myyjä kerimässä yhtä vyyhtiä) sekä pöydällä värikarttoja ja neulemallitilkkuja.
Vaikka neuleplääh jatkuu yhä vaan niin pakkohan sieltä oli lankaa ostaa. Mukaan tarttui neljä kerää (á 100 g) hieman vihertävän kultaista puuvilla-viskoosia. Vyötteessä tosiaan lukee Hobbywool kuten kaupankin nimi on mutta myös "made in Italy". Tietenkään en sitten kysellyt enempää kuin että saanko ottaa valokuvia! Kassalle minua seurasi myös söpö pellavainen lammaspussi.
Tarinan opetus: Jos käyt Riiassa niin käy edes Hobbywoolissa!
Loma!
21:04 perjantai 8. heinäkuuta 2011
Tajusin että olin kirjoittanut äskeisen valmiiksi juhannuksen jälkeisenä maanantaina joten parissa kohtaa on asiavirhe. Varsinkin siinä että ei se meidn yhteinen loma ole kahden viikon päässä vaan se alkoi tänään!
Lomalomaloma
Seuraavaksi tiedossa siis Riika-postaus ja mahdollisesti arvioita paikallisista lankakaupoista. Ei täällä ihan niin kadotukseen olla vaivuttu ettei oltaisi kirjoitettu osoitteita ylös.
Tunnustus
14:43 perjantai 8. heinäkuuta 2011
Hengissä ollaan vaikka joku saattaa asian kyseenalaistaakin. En nimittäin ole neulonut (enkä sen puoleen virkannutkaan) mitään kahteen viikkoon! En ole ihan varma koska neuloin ennen sitä mutta tarkka mileikuva on siitä että olen kyllä raahannut neuleen mukaan kahdelle edelliselle viikonloppureissulle mutta en ole neulonut sitä pätkääkään.
Tämä on aika huolestuttavaa sillä vaikka kesäisin tahti hidastuu niin ennen en ole hylännyt harrastusta kokonaan. Ja tämän kun pitäisi edes jotenkin olla neuleblogi! (Katso vaikka banneria...)
Syitä on muutama jotka pystyn erittelemäänkin: olen lukenut. Luin Natascha Kampuschin kirjan alle viikossa kun en voinut laskea sitä käsistä. Sen lisäksi olen lukenut Elizbeth Gilbertin Tahdonko?-kirjaa (jatkoa Eat, pray, love-kirjalle josta valitsin pikaversion eli katsoin elokuvan) joka sujuu paljon hitaammin. Sen lisäksi pöydällä odottaa Riikka Pulkkisen Totta ja kirjastosta haetut Amy Chuan Tiikeriäidin taistelulaulu, Herbjorg Wassmon Lasi maitoa, kiitos ja Kate Jacobsin Lankakaupan talvi. Lankakaupan talven otin vahingossa ja vasta kotona tajusin että tämähän on se kolmas kirja huonoon ykkösosaan. Ajattelin että huonokin kirja menee kesällä. Pitää siis lukea se Lankakaupan tyttö ensin. Ja nämä kaikki meinasin ehtiä lukemaan ennen kuin koulut alkaa elokuussa. Ihan vaan sen takia kun tänä vuonna on tullut luettua kolme surkeaa kirjaa vaikka marraskuussa tulinkin siihen tulokseen että nyt saa lukea. Wassmon kirjakin on jo aloitettu ja se on toinen jonka lukemista ei illalla pysty lopettamaan.
Ja se toinen syy? Olen urheillut. Löysin itsestäni urheiluhullun sen viimeisen "Hyi miten läski!"-kuvan jälkeen. Toukokuussa pää naksahti vihdoinkin oikeaan asentoon vaikka yritin samaa jo viime syksynä. Olen zumbannut (josta polvi ei tykkää yhtään enempää kuin ennenkään), aloittanut pilateksen (josta selkä tykkää ihan hirveästi vaikka hengistystekniikka on vielä kuuden tunnin jälkeenkin hakusessa) ja lenkkeillyt sauvoilla, pyörällä ja ilman. Lisäksi, rasti seinään, olen ruvennut jumppaamaan kotona. Voitin jopa pienen pilates-pallon joten kuminauhajumpan lisäksi taidan ruveta jumppaamaan silläkin. Ostin myös hyppynarun mutta totesin että se on ihan tappolaji tämän ikäiselle ja kokoiselle. Jaksan ehkä 30 hyppyä kerrallaan. Säälittävää.
Viime viikolla rykäisin 10 km kävelylenkin ihan huviksen (kun zumba oli tauolla) ja tällä viikolla aloittelin juoksemista. Tiistaina juoksin 3 min ja sitten kolme 10 min sarjaa, kaikkien välissä 5 min kävelyä. Torstaina juoksinkin sitten 4 X 10 min. Voitte arvata että oli maailmanvaloittaja olo!
Kiloja ja senttejä on lähtenyt vaikka tällä kertaa en pisteilekään. Yritän luottaa maalaisjärkeen ja siihen että jos herkuttelen niin menen takuulla seuraavana päivänä liikkumaan. Viime viikolla liikkuminen tarkoitti kahta tunnin treeniä joka päivä (no ei nyt sentään juhannuksena, silloin vain yhtä). Tällä viikolla piti ottaa rauhallisemmin sen polven takia mutta huonolta näyttää. Kesällä kun on aikaa liikkua ja vielä on kaksi viikkoa tylsää ennen kuin Juuson loma alkaa.
Mutta siis en ole neulonut. Vau.
Varmaan minut karkoitetaan kylästä tämän jälkeen joten lupaan parantaa tapani viimeistään elokuussa. Ehkä.
Juhlabolero
09:54 tiistai 7. kesäkuuta 2011
Tykkään käydä keväällä sovittelemassa juhlamekkoja siinä toivossa että niille tulisi käyttöä parin kuukauden sisällä. Tai oikeastaan tänä keväänä oli pakko käydä kokeilemassa Seppälän punaista pellamekkoa koska siinä oli todella ihanat kuviot (lue: laadukkaan näköiset), se oli pellavaa ja silti siinä oli Seppälän hinta. Valitettavasti mekon selkäosa oli minulle liian pitkä (tai minun takamukseni oli liian leveä) joten mukaan mekko ei lähtenyt. Sitten kun kuulin että tänä keväänä tosiaan on lakkiaiset niin tuli kiire. Kävin uudestaan Seppälässä sovittamassa samaa mekkoa mutta selkäni ei ollut kasvanut eikä takamukseni pienentynyt.
Mukavan myyjän avustamana löysin kuin löysinkin ihanan mekon mutta Seppälän bolerot eivät miellyttäneet. Mustavalkoinen mekko kun tarvitsi tehosteväriksi jotain ihan muuta kuin mustan tai vaaleanpunaisen.
Viininpunaisen pellavalangan!
Malli: 3/4 hihainen Drops bolero (Malli nro 116-15)
Lanka: BC GArn Allino, 250 g
Puikot: 2 mm ja 1.5 mm
Samaa lankaa mistä pääsiäisenä neuloin tunikan (joka odottaa vielä päättelyä...). Pääsiäisen lankoja jäi yli 5 kerää mutta arvatkaa vaan loppuiko ne kesken tätä tehdessä? (kerrottakoon että myös tunika oli silloin vasta hihoja vaille valmis) Titityykin oli ehtinyt myydä varastonsa pois joten piti tilata lisää Lumoavasta langasta. Ja voin vain suositella! Tilaus tuli 2 päivässä, juuri sopivasti synttärilahjaksi!!!
Eikä värjäyserien välillä ole edes sävyeroa (yhdelle toiselle paidalle ei käynyt tänä keväänä ihan yhtä hyvin... siitä lisää myöhemmin).
Selän ja etukappaleet neuloin koossa M, mutta hihat olivat liian pienet, joten niihin tein uudet koossa XL. Hihoihin sain vinkkiä jonkun toisen projekstista ja tein niihin 2o2n reunuksen sijaan paitaosan "pitsin". Täydellinen tuli vaikka itse sanonkin.
Langan kanssa ongelmat eivät silti loppuneet, nimittäin valmis neule päästi väriä vielä 5 liotuksen jälkeenkin. Ei siinä muuten mitään mutta mekon voi pestä vain kemiallisesti! Luin vyötteestä että lanka kestää 40 asteen konepesun joten pesukoneeseen vaan, se linkoaa vähän tehokkaammin kuin minä käsin. Ja mitä sitten kävi? Lanka päästi vieläkin väriä! Joten laitoin sen uudestaan huuhteluun etikan kanssa (jota olin siis testannut jo ekan konepesun aikana) ja sen jälkeen pyyhkeisiin ei jäänyt tahroja. Eikä tullut muuten mekkoonkaan.
Nyt mekolla on juhlittu oma publiikki ja kevään lakkiaiset. Ihana se on mutta ensi kesänä on tarkoitus olla 16 kiloa kevyempi. Joten harrastan yhäkin näitä parin juhlan juhlamekkoja. Mutta ei se mitään jos mekko maksoi vain 40 euroa! Kaapissa kun odottaa pari tällä hetkellä liian pientä, ihanaa mekkoa.
Kesälomaa odotellessa
11:27 sunnuntai 22. toukokuuta 2011
Niin kuin vähän aavistin niin blogattavaa ei ole yhtä paljon kuin opiskeluaikoina. Olen tänä vuonna opettanut ainakin yhden tunnin kaikkia luokkia sijaiskoulussani paitsi yhtä. Pääsiäisen jälkeen oli tasan viikko jolloin puhelin ei soinut, nyt olen taas tehnyt kaksi kolme päivää töitä joka viikko. Ja siihen päälle lankakauppa/museo-opastus viikonloppuna. Hullua!
Perjantaina olin jopa niin tunnollinen että kun minua varoitettiin että saattaisi olla töitä klo 8-12 niin laitoin herätyksen soimaan klo 6:30. Ihan vaan siitä syystä että olisin paremmissa voimissa kuin silloin kun rehtori herättää soittamalla klo 7 ja pyytää koululle kahdeksaksi. No, ei sitä soittoa sitten tullut mutta sainpas rästihommia tehtyä.
Opehommat on vieläkin tosi ihania ja oppilaat ihan mahtavia tyyppejä. Olin pari viikkoa sitten ekaluokkalaisten kanssa kolme päivää ja niitä ei voi kuvata muulla sanalla kuin ihana. Toki kaikkien näden aamuherätysten ja pika-aamutoimien jälkeen odotan kesälomaa (jolloin teen opastuksia ja auttelen Poppelissa) mutta myös ensi syksyä jolloin pääsee opettamaan joka päivä viiden kuukauden ajan.
Meillä on kyllä kotona vielä vääntö päällä siitä saanko minä olla rätti-poikki-väsy jos lukujärjestyksessä on tunteja klo 8-14 ja niiden päälle tunti tai pari (harvoin sijaisena ihan niin kauaa koululla vietän) valmisteluja eli olen kotona laittamassa iltaruoan kello viideksi kun Juuso taas viettää toimistolla klo 9-17. No, katsotaan ensi syksynä kun oikeasti tuntien valmisteluun ja kokeiden + aineiden korjaamiseen menee kauemmin aikaa puhumattakaan vanheimpainilloista ja yt-tunneista.
Voitteko uskoa että pääsiäiseksi tekemäni myssyn jälkeen mitään ei ole valmistunut?!? Kesken on kyllä
tunika jos puuttuu vain hihojen viimeiset kerrokset ja kaulus,
juhlabolero jonka aion saada tänään valmiiksi ja joka päätyy kuvattavaksi viimeistään 1.6. jolloin pistän sen päälleni publiikkiin,
puuvillapaita josta ohjeesta huolimatta uupuu yksi kerä lankaa,
päättelyä vaille oleva Mehndi (joka on odottanut päätelyä jo maaliskuusta),
äidille uusi Annis...
sekä pari ufoutunutta ja Erika Knightin Fancy jota yritin aloitella kolmesti ennen kuin tajusin että neulon sitä väärän paidan pitsikuviolla!!! Ihmekös se näytti niin kummalliselta. Lankana on Dropsin Kid-Silk joten siinä voi mennä hetki ennen kuin saan sen valmiiksi...
Kesään on kaksi viikkoa.